Mä vaan oon hukassa

Kello on 3.22 kun alotin tätä kirjottamaan. Mua ahdistaa. En pysty nukkumaan. Tuntuu et kaikki vaan kaatuu päälle. En osaa sanoo mitään. Kaverit kyselee mikä mul on mut ku oon niin hukassa etten tiiä. Oon jossain sokkellossa josta ei pääse pois. Pääsee vaan aina lähellä poistumista, mutta aina joku vetää mut takas sokkelom keskelle ja saan alottaa alusta.

On viimein vuosi 2014. Vuosi 2013 oli vuosi jonka haluaisin vaan pyyhkii pois. Viimesinä tunteina mun pää oli ihan sekasin. Olin onnellinen et se vuosi on viimein ohi. Mut nyt mä tässä istun aängyllä. Vuoden 2014 ensimmäiset tunnit ja oon  niin ahdistunu etten pysty nukkumaan. Voisin kertoo kaiken minkä takia vuosi 2013 oli hirvee, mut se paljastais teille ihmiset kuka mä oon. Enkä haluu sitä. Teijän ei tarvii tietää kuka mä oon. Oon vaan rikkinäinen enkeli en muuta teille. 

Olin ajatellu et vuoden 2013 vois lopettaa kavereiden kans, mut niinhän se meni kuten aina. Perheen kans. Ei siinä mitään se kelpaa mulle ihan hyvin. Oon ollu neljä päivää vaan sisällä omien ajatusten kans. Pää on saanu mennä ihan sekasin. Nyt vast astuin ulos ku mentiin ampuu raketteja. Melkein neljä päivää sisällä. Joku vois sanoo et siin tulee hulluks. Joo totta. Siin alkaa ajatella liikaa. Lopulta sua ahdistaa. 

Tuntuu etten ikinä saavuta mitään. Haluaisin joskus päästä unelma ammattiin, mut ku en osaa koulussa mitään niin aika turhaa. Ehkä mun pitäs vaan heittää mun elämä mäkeen ja todeta et anna olla. Tee töitä. Mitkään mum kouluun liittyvät lupaukset ei pidä. Voisko joku vaan tulla ampuu mut niin ei tarvis tehä sitä ite eikä tarvis aina itkee tällei öisin ku mikään ei onnistu. Tiiäm ettei näitä moni lue, mut ei se mua kiinnosta. Mulla on sellanen olo et mut on luotu epäonnistumaan et muut voi onnistua. Musta tulee esimerkki siitä miten ei kannata tehä tai käy näin. Musta tuntuu et olisin sätkynukke jolla on oma mieli, muttei voi ihjata itteensä. Joku vetelee mun naruista enkä mä voi tehä mitään. Mä voin vaan ajatella. Ajatella asioita joita mä haluaisin et tapahtuu. 

Oon miettiny et mitä olis ihana et tapahtuis vuonna 2014, mutta mitä enemmän mä mietin sen enemmän musta tuntuu ettei niin tapahdu. Mulla on tällä hetkellä sellanen olo et meen kohta lyömään tota peiliä niin lujaa et sirpaleet on lattialla ja niitten päälle putoo pari veripisaraa. Ei kiinnostais vaik sitä verta tulis enemmän. Mä en jaksa tätä! Mä vaan haluun et voisin kerranki onnistua jossain, mut pyh. Mut on luotu epäonnistujaks. Mä oon elokuvan ikuinen luuseri ja mun ympärillä on täynnä sankareita. Tästä tekstistä ei tuu enää fiksua. Mun tekis mieli huutaa. Vuosi 2013 oli paska vuosi. Se vuosi vei multa liikaa ja mitä se anto. Ei vittu mitään! 

Joo tää oli täs... Tää teksti karkaa käsistä. Niinku kaikki muuki. Valuu ku vesi sormien välistä. 

~Broken Angel