Missä kaikki ovat ?

Tyhjä olo... Jotenki tuntuu et vajoon hiljaa syvälle järveen ja jään sinne. Kaverit muuttuu hiljalleen ja mä oon ihan samallainen ku ennen. Tuntuu etten uskalla enää olla oma itteni ku se ei enää riitä. Kavereil on erillainen elämä ku mul... Sit ku pikkunen kysyy et voinko nähdä niin tekee niin pahaa sanoo etten ehi. Pikkunen on ainoo joka oikeesti antaa mun olla oma itteni. Hän ei pyydä mua muttumaan vaan antaa mun olla oma itteni. Sit ku joudun toteemaan etten ehi nähä se kääntää veistä sydämessä. Pikkunen jos luet tän niin anteeks ku mul on niin vähän aikaa sulle !

Mut sit on muiteki ihmisiä ku pikkunen. Niitä ihmisiä jotka ei huomaa mua. Uudet hyvät kaverit on niitä parempia vaihtoehtoja. Joskus mun on pakko huutaa mun päässä et nei ei hylkää mua usko jo... Samalla ääni mun päässä sanoo et luovuta jo ei niitä kiinnosta. Mä haluaisin uskoo ensimmäinen, mut silti jälkimmäinen tuntuu realistisemmalta.

Lyön päätä seinään ja huudan niin kovaa ku äänestä lähtee. Tuntuu niin hyvältä vapauttaa ne kaikki tunteet joita oon padonnu koko päivän.

Millon viimeks musta tuntu siltä etten esitä. Pikkusen kans. Millon musta tuntu et oon vaan ilmaa... 5 minuuttia sitte olisko. Mun tekis mieli vaan kasvattaa ne siivet ja lentää. Ehkä todeta puolessa välissä lentoa et siivet on murskana ja pudota. Olla maassa kuoliaana ja näkisin viimesenä kuinka ihmiset itkee. Olisin tyyytväinen. Ne ansaitsis sen... Paitsi jotkut kuten perhe ei ansaitse sitä. Joten tässä mä nyt oon. Istun koneen äärellä kuunnellen Uniklubin- Huomenna kappaletta. Tota biisi kuunnellessa tuntuu et jaksa vielä pari tuntia kunnes nukahdan.

Pieni kyynel vierähtää poskelleni. Kädet tärisevät ja pelkään. Jonakin päivänä voin kysyä yksin huoneeni nurkassa:
- Missä kaikki ovat ?
Ja vastaisin itselleni:
- Ei ainakaan täällä.
Kumpa voisin sanoa et hei arvatkaa mitä.. Mä oon onnellisempi ku koskaan. Mut aina se kytee sisällä. Se tunne ettei tää onni jatku pitkään. Miks musta tuntuu ettei kukaan edes kuule mua. Katson ruotsin kirjaa ja paiskaan sen seinään. Tuntuu niin hyvältä kuulla se paukahdus lattialla. Tuntuu niin hyvältä tunnustaa kuinka heikko oon, mut ei lasiprinseksas tänne ollaan synnytty. Alusk vaan kaikki piti mua liian hyvin. Nyt kärsin siitä ku oon ollu huono ihminen muille.

Broken Angel