tunteita...

Mietitte varmasti miksi kirjoitan jos en sairasta mitään. Se johtuu siitä että tarvitsen paikan jonne voin kertoa teille mikä on vialla...

Blogin tarkoitus ei ole saada miljoonaa lukiaa tai paljon kommentteja. Tänne tulen purkamaan tunteitanai joita toiseen blogiini en halua purkaa. Tämä on se blogi joka on täynnä kaikkea sitä mitä sisälläni pauhaa.

Mistäs sitä aloittaisi. Voin heti sanoa etten sairasta mitään joka saisi nämä tunteet aikaan. Minä vain olen tälläinne. Tottakai tulen kirjoittamaan tänne iloisiakin postauksia.

Blogin nimi tulee siitä kun jotkut ovat sanoneet minua enkeliksi. Mutta miksi sitten broken angel wings. Koska vaikka enkeli olenkin en aina jaksa olla vahva ja olla ystävieni tukena. Joskus vain tämänkin enkelin lento loppuu.

Haluan olla ystävieni tukena. He tarvitsevat minua joten kyynelille ei ole varaa. Olen ihminen joka ei näytä tunteitaan. Haluan näyttää vahvalta. En halua olla ystävieni edessä heikko. Sen takia en näytä surua muille. Hukutan surun vihaan tai esitän olevani iloinen.

Minulla on niin ihania ihmisiä ympärilläni ja moni joka minut tuntee mikä minun ongelmani on. Se että kaikki mikä ei ole perhettäni tai läheisiäni ei ole ihanaa. Tai se on vaikea selittää teille.

Eilen minua ahdisti enemmän kuin koskaan ennen. Halusin pois koko tilanteesta. Pelkäsin. Vaikka monen unelma on alkaa seurustella tajusin tänään kaverini kanssa että hyvää kannattaa odottaa. Miksi kiirehtiä kun voi odottaa sitä oikeaa. Kohtalo puuttukoon peliin.



Ahdisti niin paljon kaikki se kuolema mitä ympärilläni on tapahtunut. Itkeminen on ollut yleistä. Maanantaina... Tiistaina... Itkeminen on vain tullut ja se on jatkunut kunnes kyyneleet ovat loppuneet.

Tätä kirjottaessa mietin kaikkea mahdollista. Ystäviäni, marsujani.. Kaikkea. Tiiän etten oo täydelinen mut silti älkää kertoko mulle asioita jotka mä tiiän, sillä hetkellä ku muutenki itken. Älkää vääntäkö veistä haavassa...

Broken Angel