Se iskee korkalta ja kovaa

Mistäköhän aloittais...

Kun kaikki mitä rakastaa viedään altaa. Ihan kuin elämän pohja vietäisiin yhdessä sekunnissa altasi. Pohja on kadonnut kokonaan ja ainoa mitä tapahtuu on putoaminen.

Kyllä vain ihmiset. Minulta uhataan viedä yksi asia mitä ilman on vaikea kuvitella elämääni. Rakastan sitä niin paljon että varoitan jo ystäviäni etten tule olemaan normaali moneen viikkoon. Olen surullinen ja kuten monet tietävät peitän surun. Olen joko vihainen tai iloinen. Vaikka yritän niin en pysty itkemään muiteen lähellä. Pystyn itkemään vain sukuni lähellä. Olen niin sanotusti kieltänyt itseäni itkemästä. Tippakaan ei silmäkulmaani kostuta kun olen ystävieni luona.

Mutta monella muulla viedään sama pohja jalkojen alta. En ole varmaan koskaan miettinyt näin paljon sitä mitä tulen kohta menettämään. En ole vielä oikein tajunnut sitä mitä tulevan pitää. Mutta jotkut vain haluavat tuhota toisten elämän ja rakkauden. Antakaa minun sitten kaatua ja pudota kuin enkeli jonka siivet on revitty irti.

Sitten kun olen surullinen pääsevät minun kolmas minäni irti. Jokaisella meistä on kolme puolta tai ainakin minulla on.
1. sulkeutunut minä
2. kiltti, iloinen, positiivinen, auttava ja enkeli
3. Ihminen joka tekee muitten elämästä yhtä helvettiä !

Nämä kolme persoona tappelevat aina keskenään. Sulkeutunut minä olen usein koulussa ja aluksi kun tutustun ihmisiin. Toinen minä on ystävilleni tuttu ja kolmas minä on se jota kukaan ei halua ikinä nähdä. Kuin demoni sisälläni. Kuin enkeli, demoni ja minä siinä välissä.

Tällä hetkellä päässäni napsuttaa miljoona ratasta, mutta silti en saa mitään selkoa mitä ajattelen. Ajatuksia on niin monta, mutta en silti pysy yhdenkään ajatuksen perässä. Yritän saada edes yhdestä ajatuksesta kiinni. Demoniani vastaan saan taistella kaikin keinoin. En halua olla ilkeä ! Sen takia suru aikana eristäydyn. En halua nähdä muita. En halua satuttaa teitä rakkaat...

Broken Angel