Mä vaan oon hukassa

Kello on 3.22 kun alotin tätä kirjottamaan. Mua ahdistaa. En pysty nukkumaan. Tuntuu et kaikki vaan kaatuu päälle. En osaa sanoo mitään. Kaverit kyselee mikä mul on mut ku oon niin hukassa etten tiiä. Oon jossain sokkellossa josta ei pääse pois. Pääsee vaan aina lähellä poistumista, mutta aina joku vetää mut takas sokkelom keskelle ja saan alottaa alusta.

On viimein vuosi 2014. Vuosi 2013 oli vuosi jonka haluaisin vaan pyyhkii pois. Viimesinä tunteina mun pää oli ihan sekasin. Olin onnellinen et se vuosi on viimein ohi. Mut nyt mä tässä istun aängyllä. Vuoden 2014 ensimmäiset tunnit ja oon  niin ahdistunu etten pysty nukkumaan. Voisin kertoo kaiken minkä takia vuosi 2013 oli hirvee, mut se paljastais teille ihmiset kuka mä oon. Enkä haluu sitä. Teijän ei tarvii tietää kuka mä oon. Oon vaan rikkinäinen enkeli en muuta teille. 

Olin ajatellu et vuoden 2013 vois lopettaa kavereiden kans, mut niinhän se meni kuten aina. Perheen kans. Ei siinä mitään se kelpaa mulle ihan hyvin. Oon ollu neljä päivää vaan sisällä omien ajatusten kans. Pää on saanu mennä ihan sekasin. Nyt vast astuin ulos ku mentiin ampuu raketteja. Melkein neljä päivää sisällä. Joku vois sanoo et siin tulee hulluks. Joo totta. Siin alkaa ajatella liikaa. Lopulta sua ahdistaa. 

Tuntuu etten ikinä saavuta mitään. Haluaisin joskus päästä unelma ammattiin, mut ku en osaa koulussa mitään niin aika turhaa. Ehkä mun pitäs vaan heittää mun elämä mäkeen ja todeta et anna olla. Tee töitä. Mitkään mum kouluun liittyvät lupaukset ei pidä. Voisko joku vaan tulla ampuu mut niin ei tarvis tehä sitä ite eikä tarvis aina itkee tällei öisin ku mikään ei onnistu. Tiiäm ettei näitä moni lue, mut ei se mua kiinnosta. Mulla on sellanen olo et mut on luotu epäonnistumaan et muut voi onnistua. Musta tulee esimerkki siitä miten ei kannata tehä tai käy näin. Musta tuntuu et olisin sätkynukke jolla on oma mieli, muttei voi ihjata itteensä. Joku vetelee mun naruista enkä mä voi tehä mitään. Mä voin vaan ajatella. Ajatella asioita joita mä haluaisin et tapahtuu. 

Oon miettiny et mitä olis ihana et tapahtuis vuonna 2014, mutta mitä enemmän mä mietin sen enemmän musta tuntuu ettei niin tapahdu. Mulla on tällä hetkellä sellanen olo et meen kohta lyömään tota peiliä niin lujaa et sirpaleet on lattialla ja niitten päälle putoo pari veripisaraa. Ei kiinnostais vaik sitä verta tulis enemmän. Mä en jaksa tätä! Mä vaan haluun et voisin kerranki onnistua jossain, mut pyh. Mut on luotu epäonnistujaks. Mä oon elokuvan ikuinen luuseri ja mun ympärillä on täynnä sankareita. Tästä tekstistä ei tuu enää fiksua. Mun tekis mieli huutaa. Vuosi 2013 oli paska vuosi. Se vuosi vei multa liikaa ja mitä se anto. Ei vittu mitään! 

Joo tää oli täs... Tää teksti karkaa käsistä. Niinku kaikki muuki. Valuu ku vesi sormien välistä. 

~Broken Angel

Missä kaikki ovat ?

Tyhjä olo... Jotenki tuntuu et vajoon hiljaa syvälle järveen ja jään sinne. Kaverit muuttuu hiljalleen ja mä oon ihan samallainen ku ennen. Tuntuu etten uskalla enää olla oma itteni ku se ei enää riitä. Kavereil on erillainen elämä ku mul... Sit ku pikkunen kysyy et voinko nähdä niin tekee niin pahaa sanoo etten ehi. Pikkunen on ainoo joka oikeesti antaa mun olla oma itteni. Hän ei pyydä mua muttumaan vaan antaa mun olla oma itteni. Sit ku joudun toteemaan etten ehi nähä se kääntää veistä sydämessä. Pikkunen jos luet tän niin anteeks ku mul on niin vähän aikaa sulle !

Mut sit on muiteki ihmisiä ku pikkunen. Niitä ihmisiä jotka ei huomaa mua. Uudet hyvät kaverit on niitä parempia vaihtoehtoja. Joskus mun on pakko huutaa mun päässä et nei ei hylkää mua usko jo... Samalla ääni mun päässä sanoo et luovuta jo ei niitä kiinnosta. Mä haluaisin uskoo ensimmäinen, mut silti jälkimmäinen tuntuu realistisemmalta.

Lyön päätä seinään ja huudan niin kovaa ku äänestä lähtee. Tuntuu niin hyvältä vapauttaa ne kaikki tunteet joita oon padonnu koko päivän.

Millon viimeks musta tuntu siltä etten esitä. Pikkusen kans. Millon musta tuntu et oon vaan ilmaa... 5 minuuttia sitte olisko. Mun tekis mieli vaan kasvattaa ne siivet ja lentää. Ehkä todeta puolessa välissä lentoa et siivet on murskana ja pudota. Olla maassa kuoliaana ja näkisin viimesenä kuinka ihmiset itkee. Olisin tyyytväinen. Ne ansaitsis sen... Paitsi jotkut kuten perhe ei ansaitse sitä. Joten tässä mä nyt oon. Istun koneen äärellä kuunnellen Uniklubin- Huomenna kappaletta. Tota biisi kuunnellessa tuntuu et jaksa vielä pari tuntia kunnes nukahdan.

Pieni kyynel vierähtää poskelleni. Kädet tärisevät ja pelkään. Jonakin päivänä voin kysyä yksin huoneeni nurkassa:
- Missä kaikki ovat ?
Ja vastaisin itselleni:
- Ei ainakaan täällä.
Kumpa voisin sanoa et hei arvatkaa mitä.. Mä oon onnellisempi ku koskaan. Mut aina se kytee sisällä. Se tunne ettei tää onni jatku pitkään. Miks musta tuntuu ettei kukaan edes kuule mua. Katson ruotsin kirjaa ja paiskaan sen seinään. Tuntuu niin hyvältä kuulla se paukahdus lattialla. Tuntuu niin hyvältä tunnustaa kuinka heikko oon, mut ei lasiprinseksas tänne ollaan synnytty. Alusk vaan kaikki piti mua liian hyvin. Nyt kärsin siitä ku oon ollu huono ihminen muille.

Broken Angel

Se iskee korkalta ja kovaa

Mistäköhän aloittais...

Kun kaikki mitä rakastaa viedään altaa. Ihan kuin elämän pohja vietäisiin yhdessä sekunnissa altasi. Pohja on kadonnut kokonaan ja ainoa mitä tapahtuu on putoaminen.

Kyllä vain ihmiset. Minulta uhataan viedä yksi asia mitä ilman on vaikea kuvitella elämääni. Rakastan sitä niin paljon että varoitan jo ystäviäni etten tule olemaan normaali moneen viikkoon. Olen surullinen ja kuten monet tietävät peitän surun. Olen joko vihainen tai iloinen. Vaikka yritän niin en pysty itkemään muiteen lähellä. Pystyn itkemään vain sukuni lähellä. Olen niin sanotusti kieltänyt itseäni itkemästä. Tippakaan ei silmäkulmaani kostuta kun olen ystävieni luona.

Mutta monella muulla viedään sama pohja jalkojen alta. En ole varmaan koskaan miettinyt näin paljon sitä mitä tulen kohta menettämään. En ole vielä oikein tajunnut sitä mitä tulevan pitää. Mutta jotkut vain haluavat tuhota toisten elämän ja rakkauden. Antakaa minun sitten kaatua ja pudota kuin enkeli jonka siivet on revitty irti.

Sitten kun olen surullinen pääsevät minun kolmas minäni irti. Jokaisella meistä on kolme puolta tai ainakin minulla on.
1. sulkeutunut minä
2. kiltti, iloinen, positiivinen, auttava ja enkeli
3. Ihminen joka tekee muitten elämästä yhtä helvettiä !

Nämä kolme persoona tappelevat aina keskenään. Sulkeutunut minä olen usein koulussa ja aluksi kun tutustun ihmisiin. Toinen minä on ystävilleni tuttu ja kolmas minä on se jota kukaan ei halua ikinä nähdä. Kuin demoni sisälläni. Kuin enkeli, demoni ja minä siinä välissä.

Tällä hetkellä päässäni napsuttaa miljoona ratasta, mutta silti en saa mitään selkoa mitä ajattelen. Ajatuksia on niin monta, mutta en silti pysy yhdenkään ajatuksen perässä. Yritän saada edes yhdestä ajatuksesta kiinni. Demoniani vastaan saan taistella kaikin keinoin. En halua olla ilkeä ! Sen takia suru aikana eristäydyn. En halua nähdä muita. En halua satuttaa teitä rakkaat...

Broken Angel

Älä huuda mulle !

Vaikka ihmiset tulevat sanomaan minulle millainen olen tai mitä teen väärin niin ei se ei tunnu missään. Mutta sitten kun sama ihminen huutaa sinulle yhä uudelleen ja uudelleen. Et osaa mitään. Olet totaallinen luuseri.

Jos en osaa jotain ei tarvitse tulla huutamaan ja tehdä asiasta niin suurta. Ei kannata tulla huutamaan ja sanoa toiselle niin pahasti. Luuletko todella että sen jälkeen haluan palvoa sinua saatana. EI EN HALUA!! Kuinka vaikea se on takoa sun vanhaas kalloos etten mä jaksa jos huudat mulle! Painu jonnekki muualle suosimaan muita ja painu muualle huutaaan.

 

Sit tajusin tänään kuinka paljon oon tehny väärin. Pikku enkeli... Anteeksi. Vaikka mitä tekisin tiedän ettei tekoja saa tekemättömiksi..

Olen demoni enkelin vaatteissa

 

 

Eilen illalla taas mietin kaikkea ihanaa ja samalla kaikkea surullista. Tajusin kuinka paljon ystävilleni esitän. En ole onnellinen paitsi joskus. Joskus olen oikeasti onnellinen. Joskus esitän ja hymyilen vaikka sisälläni pauhaa suru ja viha.

 

 

Suljen silmäni ja näen vain mustaa. Hetken päästä näen valoa ja sitten olenkin omassa maailmassani. Tunnen iloa. Todellista iloa. Olen toisessa maailmassa. Elän kahta elämää. Toivon että voisin jäädä. Kaikki katoaa nopeasti ja herään kyynel silmäkulmassa. Tajuan että ikävöin sitä toista elämää ja haluan olla siinä elämässä. Tämä elämä ei ole minua varten vaan se toinen...

 

Sanon silti yhden asian jos joku ystävistäni tämän lukee:

Vaikka toisesta elämästä haaveilen olette te parhaimipia asioita mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ihan kaikki ystäväni ovat minulle parhaita lahjoja <3 Vaikka josksu ajattelin että valitsisin toisen elämän en psytyisi siihen, koska te olette minun lahjojani jotia en pois tahdo antaa.

Rakastan teitä kaikkia!

 

Broken Angel



itkeminen ei auta

Vaikka moni on sitä mieltä että itkeminen auttaa. Niin ei se ei auta. Vaikka itkisin kuinka paljon ei se auta. Vain lisää tuskaa. Vaikka olen itkenyt paljon tuntuu että voisin itkeä lisää ja lisää. Kunnes kyyneleet loppuvat ja itkusta tulee vain ilman haukkomista.

Monet jotka minut tuntevat pitävät minua vahvana. Tällä hetkellä häpeän itseäni kun en ole enää niin vahva. Haluaisin olla se ihminen josta otetaan tukean. En halua olla se joka joutuu ottamaan tukea muista.

tunteita...

Mietitte varmasti miksi kirjoitan jos en sairasta mitään. Se johtuu siitä että tarvitsen paikan jonne voin kertoa teille mikä on vialla...

Blogin tarkoitus ei ole saada miljoonaa lukiaa tai paljon kommentteja. Tänne tulen purkamaan tunteitanai joita toiseen blogiini en halua purkaa. Tämä on se blogi joka on täynnä kaikkea sitä mitä sisälläni pauhaa.

Mistäs sitä aloittaisi. Voin heti sanoa etten sairasta mitään joka saisi nämä tunteet aikaan. Minä vain olen tälläinne. Tottakai tulen kirjoittamaan tänne iloisiakin postauksia.

Blogin nimi tulee siitä kun jotkut ovat sanoneet minua enkeliksi. Mutta miksi sitten broken angel wings. Koska vaikka enkeli olenkin en aina jaksa olla vahva ja olla ystävieni tukena. Joskus vain tämänkin enkelin lento loppuu.

Haluan olla ystävieni tukena. He tarvitsevat minua joten kyynelille ei ole varaa. Olen ihminen joka ei näytä tunteitaan. Haluan näyttää vahvalta. En halua olla ystävieni edessä heikko. Sen takia en näytä surua muille. Hukutan surun vihaan tai esitän olevani iloinen.

Minulla on niin ihania ihmisiä ympärilläni ja moni joka minut tuntee mikä minun ongelmani on. Se että kaikki mikä ei ole perhettäni tai läheisiäni ei ole ihanaa. Tai se on vaikea selittää teille.

Eilen minua ahdisti enemmän kuin koskaan ennen. Halusin pois koko tilanteesta. Pelkäsin. Vaikka monen unelma on alkaa seurustella tajusin tänään kaverini kanssa että hyvää kannattaa odottaa. Miksi kiirehtiä kun voi odottaa sitä oikeaa. Kohtalo puuttukoon peliin.



Ahdisti niin paljon kaikki se kuolema mitä ympärilläni on tapahtunut. Itkeminen on ollut yleistä. Maanantaina... Tiistaina... Itkeminen on vain tullut ja se on jatkunut kunnes kyyneleet ovat loppuneet.

Tätä kirjottaessa mietin kaikkea mahdollista. Ystäviäni, marsujani.. Kaikkea. Tiiän etten oo täydelinen mut silti älkää kertoko mulle asioita jotka mä tiiän, sillä hetkellä ku muutenki itken. Älkää vääntäkö veistä haavassa...

Broken Angel